Kehittäjäfoorumi parhaiden käytäntöjen jakamiseen ja niistä keskustelemiseen.

0 peukkua 0 inhousta
Hallitusohjelman mukaan julkinen hallinto sitoutuu kysymään samaa tietoa kansalaisilta ja yrityksiltä vain kerran. Nyt siilomainen lainsäädäntö estää tiedon välittämisen toiselle viranomaiselle. Miten tekeillä oleva tiedonhallinnan yleislaki ehditään saada korvaamaan siilolait?


Jukka Kyhäräinen, Verohallinto kysyi 24.11.2016

3 vastausta

0 peukkua 0 inhousta
Laajemminkin asiaa pitää katsoa - ihmisen digitaalinen identiteetti ei ole sektoririippuvainen. Käsitteellisesti pitää päästä siihen että ainakin perustiedot ovat yksikäsitteisesti ihmisen omaisuutta, ja hän avaa pääsyn niihin haluamilleen tahoille. Tällöin myös master data toteutuu juuri tältä kiusallisen työläältä ja kriittiseltä osin. Asian säädösperusta ja hallinnointi pitää katsoa koko digitaalista yhteiskuntaa koskien.
Harri Koponen - KAPAK vastasi 25.11.2016
0 peukkua 0 inhousta
Lainsäädäntöä pitää tehdä ihmisiä varten ei viranomaisia varten, eikä ainakaan viranomaisen siiloja varten. Ajattelutavan muutos tarvitaan. Kansalaisen tiedon käsittelyn tarve viranomaisissa syntyy ensisijaisesti palvelutarpeesta. Viranomaisten on lainsäädännön tuella kyettävä palvelemaan palveluketjuina, joissa tieto liikkuu. Tiedonhallinnan lakityössä etsitään yleislain tasolla keinoja vahvistaa näitä periaatteita, jotta sektorikohtaisuuttakin voitaisiin purkaa.
Sami Kivivasara VM vastasi 29.11.2016
0 peukkua 0 inhousta
Kyse ei ole pelkästään lainsäädännöllisestä asiasta. Väitän, että nykyinen Kansallisessa Palveluarkkitehtuurin (KaPa) tekninen arkkitehtuuri ei edes ole valmis tähän.

Kyseisen tavoitteen syntyhistoria auttaa paremmin ymmärtämään asiaa.

Julkisen hallinnon ICT strategiassa huhtikuulta 2013 (http://vm.fi/documents/10623/360816/Julkisen+hallinnon+ICT-strategia/4148ad4f-157e-4aa6-aa44-aaf395b63532) määriteltiin:
"Yleisperiaatteena on, että tiedot pyydetään käyttäjältä ja tallennetaan vain kertaalleen yhteen paikkaan, josta ne ovat koko julkisen hallinnon käytettävissä huomioiden tieto- ja yksityisyyden suoja. Tietojen käytön teknisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä puretaan."

Lisäksi vuonna 2013 esitetyssä JulkICT strategiassa otettiin kantaa asiaan liittyvään tekniseen ratkaisuun:
"Palveluiden  kapasiteetti  ja  saatavuus  mitoitetaan  siten,  että  kaikki  julkisen  hallinnon  toimijat  voivat  käyttää  rajapintoja  
osana järjestelmäarkkitehtuuriaan tallentamatta perusrekisterien tiedoista kopioita omiin tietojärjestelmiinsä"

ICT2015 raportissa (http://ict2015.fi/ict2015-raportti/) mainitaan PDF versiossa sivulla 25 (sivu nro 27) näin:
"Pirstoutunut tietojärjestelmäpohja on mahdollista korvata kansallisella palveluarkkitehtuurilla samaan tapaan kuin Virossa on tehty. Nykyisessä toimintaympäristössä samaa asiaa tehdään useissa paikoissa, eikä informaatiota pystytä hyödyntämään yli organisaatiorajojen. Samanaikaista muutosta
eri siiloissa vaativat toimenpiteet eivät nykytoimintaympäristössä ole mahdollisia."

Kyseinen tavoite on maalaisjärjelle helppo ymmärtää. Sitä ei kuitenkaan ole missään vaiheessa validoitu tutkimusperusteisesti.

Valitettavasti tutkimustieto ei tue sitä, että tiedon tallentaminen kertaalleen ja ilman kopioita eri muodoissa olisi edes järkevä.
Perusteluja tähän ovat kertoneet mm. alan huippuasiantuntijat Tomi Dahlberg ja Sami Laine.

Jossain vaiheessa tekninen tavoite tiedon tallentamisesta jäi pois JulkICT:n päivitetyistä strategioista ja se muuttui tähän nykyiseen asiakaslähtöiseen muotoon "julkinen hallinto sitoutuu kysymään samaa tietoa kansalaisilta ja yrityksiltä vain kerran".
On toki hyvä, että nykyisessä muotoilussa ei mennä "tekniikka edellä". Kuitenkin Kansallisen Palveluarkkitehtuurin teknisen arkkitehtuurin suunnittelu on tehty alkuperäisen tavoitteen mukaisesti.

Löysin viitteitä siitä, että ongelmaa on yritetty jo 1970 luvulta lähtien ratkoa hieman samalla tavalla.
"Liite 1: Esitettyjä tavoitteita 1970 -luvulta tähän päivään" tässä dokumentissa on valaiseva: https://wiki.julkict.fi/julkict/juhta/juhta-n-jaostot/perustietovaranto-jaosto/pertiva-kauden-2010-2012-dokumentteja/perustietovarantojen-operatiivisen-kayton-edistaminen/selvitys-perustietovarantojen-kaytosta-hyodyntamisesta-ja-yllapidosta-2011-kuntien-nakokulmasta/view .

Vuonna 1980 on jo asia tuotu esille:
Rekisterien tekninen yhteensopivuus on varmistettava. Rekisterit tulisi toteuttaa mahdollisimman yleisillä, koneriippumattomilla atkratkaisuilla käyttäen hyväksi mm. valmisohjelmistoja ja -palveluja. (JATKO 1980)

Vuonna 1994:
Tietojärjestelmien yhteentoimivuutta ja tietojen yhteiskäyttöä on edelleen kehitettävä. (Valtion tietohallinnon kehittäminen 1994)

Yhteentoimivuus on julkisen hallinnon ICT:n graalin malja. Ehkäpä vertaus JulkICT:n vietnamiin voisi olla paremmin paikallaan.

Viime vuosina tietohallinnan yhteydessä on alettu puhumaan MyDatasta ja asia on myös konkretisoitunut niin, että julkinen puoli on sitoutunut asiaan.
MyDatassa on kyse hyvin erilaisesta tiedonhallintatavasta. Sama koskee hajautettua tiedonhallintaa, josta
puhutaan lohkoketjuteknologian yhteydessä.

Otan tässä teknisen kannanoton: X-Road arkkitehtuurissa hajautettu tiedonhallinta esim. event sourcing ja immutable facts periaatteilla on
täysin tuntematonta. Nämä ovat teknisesti keskeisiä asioita mm. MyDatan ja Lohkoketjuteknologian kannalta.

Nykyinen X-Road arkkitehtuuri on suunniteltu monoliittien aikakaudelle ja siten ei tue luontevasti uusien digitaalisten palveluiden kehittämistä
hajautetusti mikropalveluarkkitehtuurissa.

Tavoite tiedon tallentamisesta kertaalleen kummittelee vielä taustalla ja on mielenkiintoista nähdä miten tekniseen arkkitehtuuriin tehdään muutoksia, joilla uusin tarpeisiin
voidaan vastata.

Viimeisten vuosien aikana LinkedInin JulkICT ryhmässä on asiasta käyty useita pitkiä keskusteluja:
- http://lnkd.in/b_miH5B
- https://lnkd.in/bvfw-hQ
- https://www.linkedin.com/groups/4138461/4138461-6112893190442934274
(keskusteluja voi olla vaikea seurata)

Jari Kallelan esitys "Miten tietoa voisi kysyä vain kerran?" 10.10. tuo esille sen, että YTI hankkeessa ratkojaan juuri tätä ongelmaa:
https://wiki.julkict.fi/julkict/juhta/juhta-tyoryhmat-2016/tiedon-hyodyntamisen-verkosto/verkostotyopaja-10-10.2016/miten-tietoa-voisi-kysya-vain-kerran/view

YTI hanke käynnistyi vastikään ja 14.11. järjestetyn tilaisuuden materiaali on täällä:
https://wiki.julkict.fi/julkict/yti/jaeltava-materiaali/yti-hanke-vauhtiin-14-11.2016

LVM:n Taru Rastas otti 14.11. esityksessään (ks. ed. linkki) YTI seminaarissa voimakkaasti kantaa "aiemman datapolitiikan sudenkuoppiin" eräällä slaidillaan
kuitenkin täsmentämättä asiaa selkeästi.  On ymmärrettävää, että yhteentörmäys tapahtuu juuri MyDatan kohdalla,
koska nykyinen tekninen arkkitehtuuri on rakennettu aivan toisenlaisin perustein ja periaattein.
Asiaa ei kuitenkaan voida muuttaa pelkästään datapolitiikalla.
Tarvitaan uudenlainen tiedonhallinta arkkitehtuuri, jossa myös tekninen ratkaisu tukee niitä vaatimuksia ja ominaisuuksia, joita esimerkiksi MyData edellyttää.
Kansallinen Palveluarkkitehtuuri ja X-Road ei tähän ilman muutoksia kykene.

YTI hankkeen esittelymateriaalissa on lause: "Tietojärjestelmät ovat Kansallisen palveluarkkitehtuurin myötä kehittyneet sille tasolle, ettei teknologia ole keskeinen rajoite." Tämä on toiveajattelua. Kansallisessa palveluarkkitehtuurissa tietojärjestelmät eivät ole kehittyneet mihinkään.
KaPan esittelyssä mainitaan:
"Kansallinen palveluarkkitehtuuri luo yhteentoimivan digitaalisten palvelujen infrastruktuurin, jonka avulla tiedon siirto organisaatioiden ja palvelujen välillä on helppoa. Ohjelmassa luodaan kansallinen palveluväylä (tiedon välityskerros), kansalaisten, yritysten ja viranomaisten tarvitsemat yhteiset palvelunäkymät, uusi kansallinen sähköinen tunnistusratkaisu sekä kansalliset ratkaisut organisaatioiden ja luonnollisten henkilöiden roolien ja valtuutusten hallintaan."
Mikään näistä ei kehitä nykyisiä tietojärjestelmiä.
Lari Hotari vastasi 29.11.2016
Jo se, että MyData on keskeisesti mukana YTI-hankkeessa, kertoo ajattelun muutoksesta tai etenemisestä. Kuten Lari totetaa:
- Jossain vaiheessa tekninen tavoite tiedon tallentamisesta jäi pois JulkICT:n päivitetyistä strategioista ja se muuttui tähän nykyiseen asiakaslähtöiseen muotoon "julkinen hallinto sitoutuu kysymään samaa tietoa kansalaisilta ja yrityksiltä vain kerran".

Edellä kerrotut perustelut olivat osaltaan vaikuttamassa siihen, että tuo kertalleen tallentaminen ei enää ole mukana. Mutta perusrekisterimalli muuttuu hitaasti.

KaPA-kommenttiani ("Tietojärjestelmät ovat Kansallisen palveluarkkitehtuurin myötä kehittyneet sille tasolle, ettei teknologia ole keskeinen rajoite.") ei pidä ymmärtää niin, nyt KaPA ratkaisee kaiken. Päinvastoin. Yhteentoimivuus ei onneksi enää ole se suurin rajoite tai este. Tieto kyllä liikkuu nyt teknisesti niin tarvittaessa, osaksi KaPAn ansiosta, osaksi siitä huolimatta. Yhteentoimivuuden rinnalle ja yli on noussut tiedon sisältöön ja käyttöön liittyviä vaikeuksia, jotka nousevat esiin mm. omadatassa.

Jari Kallela, VM kommentoija 30.11.2016
Anna palautetta
...