Suomidigi

Digimuutos: opittavaa kuitenkin historiastakin?

Martti Kallavuo

”Teollisen vallankumouksen tärkein tekijä oli tuotantovälineissä 1700-luvulla tapahtunut, ihmettä lähennellyt kehitys, jonka myötä tavallisen väestön elämä mullistui tuhoisalla tavalla.” ([1] s. 79)

Yllä lainaus Karl Polanyin ”Suuri murros” suomennoksesta, mistä kiitokset myös lukupiirillemme ”Herrasmiesten kirjakerho”, joka päätti valita tämän kirjan kesäklassikoksemme. Sitä sitten yhdessä ruodimme elokuun lopulla. Sen verran ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa oli, että päätin tämän blogini kirjoittaa perustuen lähinnä siitä poimimiini lainauksiin joista ainakin itse vakuutuin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjan suomenkielisessä nimessä on se, että alkuperäisteoksen englanninkielinen termi ”transformation” suomennetaan yleensä muutokseksi – vaikkakin syvälliseksi – ja murros vastaa digiajan muotitermiä ”disruption”. Ehkä disruptiota ei vielä Polanyin aikana tunnettu. Joka tapauksessa yllä oleva aloituslause voisi kuvata nytkin käynnissä olevaa tekoälyn ja robotiikan tuomaa muutosta. Sillä poikkeuksella, että emme vielä voi katsella Polanyin tapaan menneisyyteen ja voi siis sanoa, kuinka tuhoisa tai suotuisa tämä muutos loppujen lopuksi tulee väestölle olemaan.

Polanyin kirjan pääajatuksia on, että käsite ”itseään säätelevät markkinat” ovat utopiaa. Tässä blogissa en niinkään keskity talouteen tai markkinoihin, vaan niihin osiin kirjassa, joissa pohditaan suurten muutosten vaikutusta ihmisiin. Koska kirjassa on kuitenkin mielenkiintoista pohdintaa mm. nyt meilläkin aktiivisesti käynnissä olevan perustulokeskustelun kannalta, rohkenen talouspuoltakin hiukan esille nostaa, vaikka olen tuolla alueella enempi harrastaja. Kuten jo yllä sanon, ensisijaisesti lainaten, sillä tämä on varmempaa, kun esittelee itseään viisaampien ajatuksia ja toisaalta, kun eivät nuo yli 70 vuotta ikäiset tekstit tunnu yhtään vanhentuneilta.

Ihmisten ja yhteisöjen resilienssistä

”Selittämättäkin pitäisi olla selvää, että mikäli hallitsematonta muutosprosessia pidetään tahdiltaan liian kiivaana, sitä täytyy mahdollisuuksien mukaan pyrkiä hidastamaan, jotta yhteisön hyvinvointi ei vaarannu. Tällaiset perinteisen valtiotaidon viisaudet, jotka usein vain ilmentävät antiikin ajoista asti periytyneitä yhteiskuntafilosofisia opetuksia, unohtuivat 1800-luvun sivistyneistöltä, kun karkeaan utilitarismiin yhdistyi kritiikitön luottamus niihin itseparantaviin kykyihin, joita tiedostamattomalla kasvulla väitettiin olevan.” ([1] s. 79-80)

Trumpin valtaannousu ei varmaankaan ole johtunut automaation/digitalisaation tuomista haasteista, vaan pikemminkin se on osa globalisaation tuomaa tuskaa kehittyneissä maissa. Mutta mielenkiintoista on juuri se, että vaikka amerikkalaiset yritykset ovat alkaneet luopua esim. valmistuksesta Aasian maissa, ei tämä välttämättä ole tuomassa paljoakaan työtä takaisin USA:han, vaan automaatio korvaa ihmistyövoimaa. Nyt siis ollaan jo vähintään mahdollisesti kiivastuvan muutosprosessin alussa. Martin Ford hyvässä kirjassaan (lukemiseni kuitenkin vielä kesken) ”Robottien kukoistus” (Rise of the Robots) arvioi, että työntekijöiden ja heidän tulojensa kannalta tämä negatiivinen muutos alkoi oikeastaan jo vuoden 1973 jälkeen. Tuon jälkeen tietotekniikan vaikutus yhteiskuntiin on alkanut todella näkyä ja kiihtyvällä vauhdilla.

”Ihmisen toiminnan pontimena ei ole suojella henkilökohtaisia etuja, kun on kyse aineellisten hyödykkeiden omistamisesta, vaan hän toimii turvatakseen sosiaalisen asemansa, sosiaaliset oikeutensa, sosiaalisen etunsa. Hän arvostaa aineellisia hyödykkeitä vain siinä määrin kuin ne palvelevat tätä tarkoitusta.” ([1] s. 97)

Ihmisen perimmäiset intressit eivät siis ole taloudesta lähteviä, vaikka nykymaailmaa seuratessa tämä tuntuu usein unohtuvan. Kun ihminen joutuu pohtimaan esim. tulevaisuuden työtään ja tulojaan, kyse ei ole vain yksinkertaisesta ja joustavasta ammatin vaihtamisesta toimeentulon takaamiseksi. Työpaikan ja -yhteisön muutoksen myötä muuttuu – tai jopa häviää – moni muukin asia. Enkä usko, että ihminen on lajina vielä kovin kattavasti jatkuvan muutoksen sietäjä eli siis riittävän resilientti.

Perustulokeskusteluun

”Kesti jonkin aikaa, ennen kuin kansanmiehen itsekunnioitus vajosi niin alas, että hän eli mieluummin köyhäinavun kuin palkan varassa, mutta koska hänen palkkaansa tuettiin julkisista varoista, se painui vääjäämättä yhä alemmas ja pakotti hänet viimein köyhäinhoidon hoteisiin.” ([1] s. 146)

Kyseinen kirjan luku kertoo Englannissa vuosina 1795–1834 voimassa olleesta Speenhamlandin laista. Laki säädettiin, koska ”teollistumisen myötä syntyneiden vapaiden työmarkkinoiden taloudelle tuoma hyöty ei pystynyt korvaamaan sitä yhteiskunnallista tuhoa, jonka ne saivat aikaan.” ([1] s. 142)

Nythän Suomessakin on käynnissä perustulokokeilu, johon mm. VM:n ylin virkamies Martti Hetemäkikin ottaa kantaa blogissaan. Tuli sitten perustulo tai joku muu sosiaaliturvan uudistus, jonka näen siis välttämättömänä mm. kompensoimaan automaation tuomia muutoksia, on huolehdittava siitä, että pelkästään sen varaan ei jäädä. Sitä ei kestä yhteiskunnan talous eivätkä sen ihmiset.

Oltiin Polanyin ajatuksista ja niiden tulkinnastani mitä mieltä tahansa, keskustelua näistä asioista on joka tapauksessa käytävä ja jo nyt, hyvällä vauhdilla ja muutenkin kuin (markkina)talouden näkökulmasta.

VIITTEET

  1. Polanyi, Karl ”Suuri murros”, 464 s. Vastapaino 2016. Natasha Vilokkisen suomennos vuonna 1944 kirjoitetusta alkuteoksesta ”The Great Transformation”.

digitalisaatiorobotisaatioperustuloautomaatio

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *