Suomidigi

Digitalisaatiosta uutta luottamusliimaa kuntien välille?

”Tuskin on enää kuntia, jotka eivät olisi havainneet muuttunutta asukaskäyttäytymistä tai työntekijöiden odotuksia uusista tavoista hoitaa päivittäiset tehtävät. Sen sijaan on lukuisia kuntia, jotka eivät ole reagoineet muutoksiin riittävällä vakavuudella tai nopeudella. Myöhemminkin ehtii, mutta matka muihin voi olla kilpailumielessä liian pitkä, kun asukkaat ja työntekijät ovat jo äänestäneet jaloillaan.”

Näin väitämme teoksessamme Käsikirja tulevaisuuden kuntien digitalisaatioon, joka ilmestyi valtiovarainministeriön digikuntakokeilun ja kahden pohjoissavolaisen kehittämishankkeen rahoittamana kesäkuun alussa. Sekä kuntalaiset että kunnat ovat jakautuneet aaltoihin, jotka määrittävät digi-innostuneisuutta: uuden perään syöksyvät varhaiset omaksujat, jotka testaavat eturivissä uusia toimintatapoja. Enemmistö seuraa ensimmäisen aallon edesottamuksia ja tekee päätöksensä saavutettujen tulosten varassa. Niin kunnista kuin kuntalaisista löytyy myös hitaita omaksujia, jotka mieluummin pidättäytyisivät uuden käyttöönotosta.

Digitalisaatio koskettaa kuitenkin kaikkia eikä digiä ole syytä pelätä: hyvin muotoillut palvelut säästävät niin kuntien kuin kuntalaistenkin aikaa ja rahaa. Hyvät digitaaliset palvelut voivat olla kunnille keino erottautua ja profiloitua sekä tuottaa ylivertaisia asiakaskokemuksia, jotka vaikuttavat kuntalaisten valintoihin silloin, kun kunnat kisaavat uusista työntekijöistä ja asukkaista. Toisaalta digitaalisuus mahdollistaa uudenlaisten henkilökohtaisten palvelutapojen räätälöimisen myös niille asiakkaille, joita itsenäinen asiointi digimaailmassa ei houkuta tai kannattele. Digipalvelut ovat uuden ajan lähipalveluja.

Digitalisaation toteutuminen edellyttää kuitenkin entistä tiiviimpää yhteistyötä kuntien välillä: bitti ei kumarra kuntien, eikä edes maakuntien rajoja. Jaetut työkalut voivat johtaa myös osaamisen ja resurssien jakamiseen. Ja erityisesti kuntalaisten näkökulmasta olisi syytä siirtää keskustelujen painopiste yhteisten järjestelmähankkeiden sijasta uuteen palvelutuotantoon: kuntalaista harvemmin kiinnostaa millaisesta putkesta vesi tulee, vaan enemmänkin se, että vettä saadaan.

Uuden palvelutuotannon kivijalka on tiedon hyödyntäminen ja kokeilukulttuurin edistäminen. Uudet ratkaisut eivät synny suunnittelemalla, vaan kokeilemalla ja palautetta keräämällä. Pitkien hankintaselvitysten aika on ohi ja jokaisen kunnan talousarviosta pitäisi löytyä raharesurssi, joka mahdollistaa tarvittavien kokeilujen tekemisen ketterästi heti kun idea tai tarve on syntynyt.

Myös valtion ohjaava ote on tärkeä: tähän saakka digitalisaatiota on edistetty useissa ministeriöissä, määräaikaisilla ohjelmilla ja hallitusten kärkihankkeilla. Tämä ei välttämättä ole tarjonnut julkisen sektorin digikehittämiseen riittävän määrätietoista otetta, vaan on osaltaan voinut johtaa sirpalekehittämiseen tai jopa kilpavarusteluun. Tähän kiinnitti kirjan julkistamistilaisuudessa huomiota myös kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen puolesta puheen pitänyt erityisavustaja Tuomas Vanhanen, joka kuntien yhteistyön lisäksi korosti valtion roolia yhteisten toimintatapojen kehittäjänä.

Käsikirja tulevaisuuden kuntien digitalisaatioon on kahden savolaisen digiaktivistin yhteisteos: kirjan takaa löytyvät Pohjois-Savon liiton digijohtaja Toni Auvinen ja Kehitysyhtiö SavoGrown viestintäpäällikkö Minna Jaakkola. Kirja on luettavissa http://esitteet.luode.fi/kuntien-digitalisaatio/ ja keskustelua kirjasta käydään Twitterissä #kuntiendigitalisaatio -tunnisteella ja Facebook-sivulla https://www.facebook.com/kuntiendigitalisaatio .

digitalisaatioyhteistyökuntakunnatkirja