Digi arkeen

Digituki on arvioinnin arvoista

Julkisten palveluiden digitalisointi etenee vauhdilla. Se on monin tavoin parannus, varsinkin niille, joilla on tarvittavat laitteet ja digitaidot. Tottunutkin digilaitteiden käyttäjä saattaa aika ajoin tarvita IT-ammattilaisen tukea tietokoneen käytössään. Myös minä, tuleva eläkeläinen.

Noin puolet omista työkokouksistani pidetään nykyisin skype-välitteisesti. Lähes viikottain joudun soittamaan työpaikkani tarjoamalle etätuelle, kun esimerkiksi ääneni ei kuulu kokoukseen tai en kuule muiden ääniä. Osaamiseni ei riitä säätämään mikrofoniasetuksia, jotka tuntuvat häiriintyvän jokaisessa ohjelmapäivityksessä. Haluan keskittyä kokouksen sisältöön, en nappulatekniikkaan.

Kerran kysyin etätuelta, mistähän saan näihin ongelmiin apua, sitten kun olen eläkkeellä. ”Jaa-a, ehkä soitat johonkin yritykseen”, vastasi IT-ammattilainen.

Notkea digituki vähentämään digisyrjäytymistä

AUTA-hankkeen arvion mukaan noin puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta suomalaista ei vielä ole käyttänyt verkkopalveluita. Hankkeen kehittämä valtakunnallinen digituen toimintamalli on digisyrjäytymistä ehkäisevä hieno ja tarpeellinen aloite.

Iso osa digiopastuksesta on mallissa edelleen suunniteltu sellaisten toimijoiden varaan, jotka sitä jo ennestään antavat. Digituki on toki erotettava siitä neuvonnasta, jota palvelun tarjoajat antavat asiakkailleen omien verkkopalveluidensa yhteydessä. Digitaitojen laajempaan hallintaan valmentavat monet toimijat, kuten kansalaisopistot, järjestöt, kirjastot, asiointipisteet, kansalaisneuvonta ja yritykset.

Kuten AUTA-hankkeen loppuraportissa todetaan, digituen toimintamalli on notkea ja kehittyvä. Edessä voi siis olla lukuisia uusia tapoja opastaa kanssaihmisiämme digitaalisten palvelujen ja laitteiden käyttäjiksi. Tulossa on myös kokeiluja, joissa tarjotaan digitukea ja tutkitaan sen toimivuutta.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin on syntymässä uusi ammattikunta; palveluohjaajat, jotka opastavat verkkopalveluiden käyttöön ja auttavat hahmottamaan ihmisten palvelutarpeita.

Tukimuotoja tulee arvioida

Kun uusia digituen muotoja kehitetään, on tärkeää, että kokeilujen onnistumista ja niiden jatkoa tuetaan kunnollisella arvioinnilla. Se tarkoittaa arviointia, jossa sekä käyttäjien että palvelua tarjoavien näkökulmat ovat läsnä.

Kokeilun onnistumisen kannalta on hyvä pohtia jo kokeilun alussa mihin sillä pyritään vaikuttamaan. Laajemmin on kyse digisyrjäytymisen ehkäisemisestä. Kuinka moni saadaan verkkopalveluiden käyttäjiksi annetun tuen avulla? Kehittyykö heidän osallisuutensa yhteiskuntaan ja yhteisöönsä? Millä mittareilla tätä voisi arvioida?

Toisaalta on hyvä pohtia millaisia vaikutuksia kokeilulla on digituen antajiin? Millaisen osaamisen varassa he toimivat? Saavatko he tilaa uudelle roolille ja tehtävilleen? Kuinka kestävästi tehtävät on organisoitu? Näihin ja muihin arviointikysymyksiin johdattelee KUMOUS-hankkeessamme kehitetty Kokeilut käytäntöön -menetelmä. Työkirja ohjaa arvioimaan kokeiluja moniarvoisesti ja ihmislähtöisyyttä painottaen.

Arviointi toimii parhaiten oppimisen perustana, jos se otetaan yhteiseksi mietinnän kohteeksi jo kokeilun alussa. Kokeilun päättyessä alussa asetettuja tavoitteita tulisi pohtia kokeilun kehittäjien ja sen jatkoresursseista päättävien tahojen kesken. Työkirjassa esitelty arviointiakvaario luo puitteet yhteiselle arviointitapahtumalle ja luo siltaa kokeiluista jatkuviin käytäntöihin.

En usko puolen miljoonan digitaidottoman olevan ohimenevä ilmiö, sillä teknologian käyttö vaatii jatkuvaa oppimista ja kehittyneetkin käyttäjät tarvitsevat digitukea.

Toivottavasti Suomi vie digitukikokeilut käytäntöön ja on digisyrjäytymisen ehkäisemisen mallimaa!

kokeilutdigitukidigi arkeen -neuvottelukuntadigi arkeenarviointidigitukikokeilu