Artikkelit

Kielelliset oikeudet ja digitalisaatio

Digitalisaatio on yhä suuremmassa roolissa niin julkisten kuin yksityistenkin tahojen tarjoamissa palveluissa. Palveluiden ja toimintojen digitalisaatio vaikuttaa jo nyt viranomaisten ja kansalaisten arkeen.

Digitalisaatio muuttaa niin kansalaisten kuin viranomaisten työ- ja toimintatapoja. Kansalaisen näkökulmasta tiedon löytäminen ja uusien käyttöalustojen hallinta ovat edellytys digitalisaation parhaalle mahdolliselle hyödyntämiselle. Jotta digitalisaation hyödyt saataisiin kaikkien käyttöön, on perus- ja ihmisoikeudet huomioitava jo aikaisessa vaiheessa.

Tässä yhteydessä myös kielellisten perusoikeuksien toteutuminen on yksi edellytys sille, että kaikki ryhmät voisivat hyödyntää digitalisaatiota täysimääräisesti. Toisaalta digitalisaatio voi myös mahdollistaa kielellisesti laajempaa ja parempaa viranomaispalvelua. On tärkeää huomioida saavutettavuus ja yhdenvertaisuus, kun digitaalisia palveluita kehitetään. Viestinnän ymmärrettävyys on oleellinen osa saavutettavuutta. Palvelut ja toiminnot ovat saavutettavia ja yhdenvertaisia, kun jokainen voi osallistua niiden käyttöön.

Kielellisiä oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva lainsäädäntö on huomioitava viranomaisen toiminnassa myös silloin, kun toimintaympäristö muuttuu ja palvelut sekä tiedottamistapa muuttavat muotoaan. Kielilaki, saamen kielilaki sekä viittomakielilaki on otettava huomioon, kun luodaan uusia digitaalisia palveluita ja järjestelmiä.

Eri kieliversioiden tarpeen huomioiminen sähköisten palveluiden ja tietojärjestelmien suunnittelu- ja koodausvaiheessa on yleensä taloudellisempaa ja tehokkaampaa kuin järjestelmien päivittäminen jälkikäteen. Ongelmia aiheuttaa toisaalta se, että on kokonaan unohdettu varmistaa järjestelmän toimivuus molemmilla kansalliskielillä ja toisaalta sivuutettu esimerkiksi tietyissä kielissä, kuten saamen kielissä, esiintyvät erikoisfontit.

Tietojärjestelmiä rakennettaessa on tärkeää huomioida sanastotyö eli selkeästi määritellyn käsitteistön sekä termisuositusten kehittäminen ja käyttäminen suomen ja ruotsin kielellä sekä tarvittaessa myös muilla kielillä. Digitaalisia palveluita on kehitettävä alusta alkaen rinnakkain eri kieliversioina, jotta väestöryhmien yhdenmukainen kohtelu turvataan yhteiskunnan muuttuessa.

Kielellisten oikeuksien huomioon ottaminen digitaalisissa ratkaisuissa sekä uusien sähköisten alustojen ja järjestelmien luomisen aikaisessa vaiheessa on oleellista, jotta voidaan turvata eri kieliryhmien oikeudet ja varmistaa eri kieliryhmien yhdenvertainen kohtelu.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kielellisiä oikeuksia koskevissa ratkaisuissa on useasti tuotu esiin puutteita digitaalisissa palveluissa, joissa suomen- ja ruotsinkielisiä ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti. Esimerkiksi verkkosivut ja uudet sähköiset järjestelmät luodaan usein ensin suomen kielellä ja vasta myöhemmin ruotsin kielellä. Toisena esimerkkinä voidaan nostaa esiin viranomaisten tiedottaminen sosiaalisessa mediassa, joka on tapahtunut joissakin tapauksissa ainoastaan suomen kielellä.[1]

Ratkaisuissaan oikeusasiamies on todennut, että riippumatta siitä, missä muodossa viranomaispalvelua annetaan, sähköisesti vai perinteisesti, tulee viranomaisen kohdella molempia kieliryhmiä yhdenvertaisesti, eikä palvelun laatu saa heikentyä riippuen siitä, mitä kieltä käytetään.

Ohessa muistilista asioista, jotka tulee ottaa huomioon kielellisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun luodaan ja kehitetään digitaalisia palveluita:

  • Huomioi kieliryhmät hankkeen alkuvaiheessa.
  • Muista, että viranomaisen on varmistettava riittävä tiedonsaanti molemmilla kansalliskielillä.
  • Kohtele kieliryhmiä tasavertaisesti.
  • Viranomaisella on aina vastuu, että niin suomen- kuin ruotsinkieliset saavat yksilön kannalta oleellisen tiedon omalla kielellään.
  • Viranomainen harkitsee, missä muodossa ja laajuudessa riittävä tiedonsaanti turvataan.
  • Viranomaisen on huomioitava saamen- ja viittomakieliset sen mukaisesti kuin tarkemmin säädetään.
  • Muista kieliryhmät myös sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa viranomaisviestinnässä.
  • Viranomaisen on pyrittävä käyttämään selkeää, ymmärrettävää ja asiallista kieltä. Tämä vahvistaa osaltaan kansalaisten oikeusturvaa.
  • Viranomainen voi aina antaa parempaa kielellistä palvelua kuin mitä laki edellyttää.

Lisää aiheesta:

[1] EOA dnr 1793/4/15, 2762/4/09, 3746/4/13, 465/4/15.

Kuvat: Joakim Honkasalo, Ben White, Lee Campbell / Unsplash