Suomidigi

Olemmeko tietokriisin partaalla?

Kimmo Rousku

Ylen arkistosta löytyy video, jossa ”Hallitus antaa ohjeet energian säästämisestä”. Tämän uutisen taustalta löytyy selitys: ”Suomi joutui energiakriisin kouriin vuonna 1973. Kaupungit muuttuivat pimeämmiksi, patterit ruuvattiin pienemmälle ja autokisat kiellettiin.”

Vuoden 1973 jälkeen energiatehokkuudesta, kasvihuonepäästöjen vähentämisestä sekä muusta ekologisesta ajattelusta ja toiminnasta on tullut itsestäänselvyys. Miten tämä liittyy digitalisaatioon ja uudenlaisten palveluiden tuottamiseen? Se liittyy sekä palveluiden energiatehokkuuden, mutta ennen kaikkea useimmille varmaan vähemmän tutun datatehokkuuden näkökulmasta.

ICT-palvelutuotanto kuluttaa paljon energiaa

Vuonna 2016 julkaistun uutisen mukaan maailman konesalien energiankulutus oli vuonna 2015 enemmän kuin koko Iso-Britannian kulutus. Pilvipalvelut, toisaalta meillä mukana kulkevat päätelaitteet ja jatkossa alati kasvava EsI-laitteiden (Esineiden Internet) määrä edellyttävät myös akku- ja muiden energiantuottamiseen liittyvien teknologioiden omaa ”digiloikkaa”.

Toivottavasti jatkossa myös aurinko paistaa kirkkaammin, jotta pääsemme hyödyntämään sitä energialähteenä aikaisempaa tehokkaammin, kiitos parantuneen akku-, sähkönsiirtoteknologian ja aurinkovoimaloiden kehittymisen. Tämä parantaa myös yhteiskuntamme kyberturvallisuutta.

Miten tiedon käsittelystä tulisi tehokkaampaa?

Kuinka moni meistä lajittelee kotona ja työpaikalla jätteet? Entä lajitteletko roskat myös digitaalisessa maailmassa? Tunnustan, oma vapaa-ajan datajälkeni on varmaan karmeaa katsottavaa: giga- ja teratolkulla turhaa tietoa siellä sun täällä ja turhia posteja lojumassa sähköpostitileillä. Edes epäonnistuneita digivalokuvia ja -videoita ei tule hävitettyä. Häpeän.

Sama ongelma meillä on suuremmassa mittakaavassa niin julkishallinnossa kuin yrityksissä. Kannattaisi pysähtyä miettimään, kuinka tehottomasti keräämme, hyödynnämme ja hävitämme tuottamaamme tietoa. Ja kuinka paljon se vaikuttaa energiatehokkuuteen.

Turha tieto aiheuttaa paljon välillisiä kustannuksia. Tiedon tallentaminen on halpaa – kyllä, mutta se ei kerro koko totuutta. Tietoa kertyy nyt kiihtyvällä vauhdilla, ja koska tiedon säilöminen on halvempaa kuin sen seulominen, meiltä helposti unohtuu tiedon tarkoituksenmukainen hallinta ja hävittäminen. Olemmeko unohtaneet tai jättäneet laiskuuttamme tai kustannussyistä huomioimatta hyvän tiedonhallinnan ja osin myös tietosuojaan liittyvät periaatteet? Ne kun edellyttävät työtä?

Digiperiaatteet edesauttavat datatehokkuutta

Toiminnan digitalisaation avulla pyrimme pääsemään siihen, että meillä kerätään, käsitellään ja hallitaan tietoa tarkoituksenmukaisesti, muistaen myös tiedon hävittämisen ja välttäen turhan tiedon keräämistä. Puhutaan jatkossa siis datatehokkuudesta kaikille tutun energiatehokkuuden ohella. Tätä ohjatkoon digiperiaatteiden kohdat #6 Pyydämme uutta tietoa vain kerran sekä #7 Hyödynnämme jo olemassa olevia julkisia ja yksityisiä sähköisiä palveluita. Toivottavasti vältämme tietokriisin ja saamme sen sijaan viimeistään vuonna 2019 viestin ”VM antaa ohjeet tiedonhallinnan järkevästä toteuttamisesta ja datatehokkuuden mahdollistamisesta”, kiitos tulevan tiedonhallintalain.

Kun jatkossa suoritat roskien ja jätteiden lajittelua ja hävittämistä työpaikalla tai kotona, mieti, miten voisit toteuttaa samaa myös digitaaliselle tiedolle!

digitalisaatiotiedonhallintadigiperiaatteetteknologiatenergiatehokkuusdatatehokkuustietosuoja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *