Digi arkeen

Peräänajo digin kanssa, apua!

Lea Stenberg

Pakettiauto ruttasi automme perän rusinaksi. Illalla pohtiessani mitä tähän blogiin kirjoittaisin oivalsin, että tältä digitalisaatio monesta ikääntyneestä tuntuu.

Ei auta, vaikka kuinka hyvin ja asiallisesti omat asiansa hoitaa, muistaako katsoa oikealle ja vasemmalla (ja vielä takapeiliin), silti voi rysähtää.

Tätä tapahtuu myös palvelujen suunnittelussa. Siinä ei aina huomata lähteä ihmisten arjesta, siitä, miten asioiden hoito jouhevasti onnistuu mahdollisimman monelle. Unohtuu myös millaisia teknisiä, muotoiluun liittyviä tai palvelujen tarjoiluprosessien toteuttamiseen liittyviä seikkoja kannattaisi huomioida.

Miksi kannattaisi? No, ettei digi rysähtäisi peräpuskuriin. Ikäihmisen sanoin:

”Palautin älypuhelimeni ja olin helpottunut.”

”Nuoret leikkivät uutuuksillaan.”

Vanhat suunnittelemaan vanhoille!

Mitä jos vanhat suunnittelisivat vanhoille laitteet ja vempeleet ja uudet digitaaliset palvelut?

”Turhia koneet vanhalle, kun näkö kuitenkin heikkenemässä.”

Näön heiketessä Yle Areenan kuunnelmat ja kirjaston äänikirjat antavat ajateltavaa ja keskustelun aiheita ystävien kanssa. Niin, mitä jos laitteisiin tutustuminen menisi ilon ja oman ikäisten kautta?

Mistä apua kun rysähtää?

Kolari oli sekä minulle että perään ajajalle ensimmäinen.

Miten toimia? En saanut puolisoani kiinni, mutta onneksi naapurin Jaakko vastasi puhelimeen. Digiasioissa tilanne on sama. Paikka, ihminen tai taho, josta saa apua, on hyvä olla lähellä.

Ikäihmisiä digitaidoissa opastavat yhdistykset kertovat yhdeksi suureksi haasteeksi sen, että opastuksen kysyntä ylittää rajusti tarjonnan. Digitaidoissa tiedonjano on ikäihmisillä suuri.

”Haluaisin kovasti oppia.”

”Mistä saan luotettavaa, henkilökohtaista minulle suunniteltua opetusta?”

”Onneksi saan lapsilta apua!”

Kärryistä kiinni!

Kun viranomaiset digitalisoivat palveluja, olisi kohtuullista, että he kantaisivat huolta kaikkien mukana pysymisestä. Ettei tarvitsisi todeta:

”Olen pudonnut kärryiltä.”

Kärryiltä meistä useimmat välillä kokevat tippuneensa. Esimerkiksi kun puhelin, tietokone tai lippuautomaatti ei tottelekaan, tai se aiheuttaa vähintäänkin tunteen:

”Onko koneet tehty hankaloittamaan ja hidastamaan asiointia?”

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Ikäteknologiakeskuksen (Valli ry) toiminnassa yritämme auttaa ikääntyneitä pysymään kärryillä.

Toimintamme ytimessä on ikäihmisten äänen kuuluviin saaminen ja uusien kohtaamisten järjestäminen. Mummo, ohjelmoija, virkamies, nuori, vanha, kouluja käynyt ja kansakoulupohjalta ponnistava – miten saisimme heidät kohtaamaan?

Minusta olisi hyvä idea, että jokainen digitaalisia palveluja työkseen suunnitteleva tai tilaava virkamies tai miksi ei myös koodaaja kahvittelisi kolmen mummon tai papan kanssa vuosittain. Säännöksi tavallisen tallaajan kohtaaminen ennen uusien tuotteiden – digi tai muiden! – lanseerausta.

Tämä jotta kärryllä pysyttäisi, jotta olisi vähemmän digitaalisia peltikolareita.

Minä ja perään ajaja selvisimme peräänajosta säikähdyksellä ja hyvillä jarruilla. Digikehitykseltä toivoisin samaa.

Jarrutellaan hieman eli hidastetaan paikka paikoin niin kaikki pääsevät mukaan.

 

PS. Sitaatit ovat ikääntyneiltä, jotka keväällä 2017 vastasivat sähköistä asiointia koskevaan kyselyymme.

digitalisaatioDigiarkeenSähköiset palvelutdigi arkeen -neuvottelukuntaverkkopalvelutikäihmisetmummopappaoppiakokoikäperäänajoperäpuskuripeltikolarijarrutrusinaYle Areena

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *