Digikärkihankkeet

Vaaleanvihreällä digimatkalla

Helena Lappalainen

Istun työmatkalla junassa juhannuksen aatonaattona ja ikkunoista vilisee vaaleanvihreä koivumaisema. Tässä on hyvä hetki miettiä digimatkaa, joten olen viimeisen vuoden aikana tehnyt. Vaaleanvihreä väri sopii digi-ikkunoihinkin, sillä olen ollut uuden äärellä niin tekemisen kuin ajattelunkin suhteen.

Tänään sain sähköpostiini tuoreen tilanneraportin, jossa kerrottiin, että kahdeksan uutta digityökaveria on yön käsitellyt ison määrän ostolaskuja ja sitä kautta keventänyt kollegoilta juhannusviikon työkuormaa. Nämä ohjelmistorobotit ovat löytäneet paikkaansa palvelukeskustyössä. Kevään aikana on kuitenkin samalla tullut entistä näkyvämmäksi se, että laadukasta digitalisointia syntyy vasta, kun järjestelmät/sovellukset, joiden päälle sitä tehdään toimivat mahdollisimman häiriöttömästi. Koska digityöntekijän ja kirjanpitäjän työprosessi on yhteinen, niin on tiimalasikokemuskin myös yhteinen.

Tähän digiin voi helposti hurahtaa, mutta onneksi asiakkaan ja järjen ääni muistuttaa, että panostus hyvään prosessi- ja järjestelmäkivijalkaan on vuonna 2017 pääreitti siihen, että työtä voi tehdä fiksummin. Toive siitä, että toimittajien sovelluskehitys soveltaisi omassa kehitystyössään enemmän digiajan uusia mahdollisuuksia kasvaa kuukausi kuukaudelta.

Suomesta digiajan huippumaa?

Yksi muistikuva tältä omalta digimatkaltani liittyy neuvotteluhuoneeseen kerroksessa 36. On vaikuttavaa kuunnella innostuneita singaporelaisia kertomassa heidän kansakuntansa digimatkasta (Nation towards a digital economy, Smart nation). Siinä hetkessä täytyy tunnustaa, että tunsin ensimmäistä kertaa digikateutta. Suomen kokoinen kansakunta on kääntänyt katseet samaan suuntaan ja heillä on aito tahto tehdä omasta maastaan digiajan huippumaa. Tärkeintä oli huomata, että uusia digitekoja syntyy niin kansalaisten, yritysten kuin julkishallinnon toimesta. Kyse on siis tahdosta ja toimeenpanosta kuorrutettuna yhteistyöllä, halulla oppia ja kokeilla yhdessä. Suosittelen.

Vierailin tänään Joensuussa Itä-Suomen yliopiston Sm4rtLabissa, joka on täysin uudenlainen, mullistava tieteen ja opetuksen yhdistävä laajennetun todellisuuden ympäristö. Hattua voi nostaa oivallukselle, että huipputeknologiaa kera IOT voidaan tarjota opiskelijoille tulevaisuudessa opetusmetodina paikasta riippumattomasti. Taustalla sama kaava: innostuneita avainhenkilöitä, työn äärellä ryhmä erialan huippuosaajia, joilla tahto kokeilla ja sen jälkeen tahto jakaa avoimesti tietoa ja oppia eteenpäin. Digiä siis toteutetaan periaatteella, että annetaan hyvän kiertää.  Samaisessa laboratoriossa käytiin myös huolikeskustelu siitä, että tekniikan alan opiskelijoita on haastavampaa saada Suomesta kuin ulkomailta. Voi, kun tämä ajan isät ja äidit osaisivat olla avarakatseisempia kuin itse olin aikanani ja kannustaa omia nuoriaan matemaattisen aineiden ja tekniikan opiskeluun. Eikö meidän kannattaisi olla tässä lajissa huippumaa?

Kun haaveilee isosti, niin voi voi saada isoja juttuja aikaan. Jalat pysyvät kuitenkin hyvin savessa, kun käyttäjäkokemusten kautta vielä välillä hakkaa päätä seinään ei sujuvien palvelukokemusten kautta. Uskoni siitä, että digi on kokemusta ja tunnetta vain vahvistuu.

Junaikkunasta näkyy edelleen vihreitä koivuja.

Hyvää kesää teille kaikille!

Kirjoittaja on mukana Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen ohjelmistorobotiikkaa -kärkihankkeessa

digitalisaatiodigiohjelmistorobotiikkapalvelukeskustaloushallintohenkilöstöhallintokäyttäjäkokemus

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *